Tänään oli joka keskiviikkoisen punnituksen vuoro (mikäli viime viikoista katoamistemppua ei huomioida). Miinusta _hiukan_ , johtuen todennäköisesti allevo-spurtistani.

Huomisesta lähtien alan syömään taas normaalia, ihmisten ruokaa ja yritän aivan tosissani säilyttää kohtuuden. Tonnin verran kaloreita ja LIIKUNTAA. Olen viime päivinä ahminut erinäisiä vinkkejä kävelyn ja juoksemisen saralta. Näistä kahdesta vaihtoehdosta kävely on parasta laihdutusliikuntaa minulle.

Kävelyn kaltaisen kevyen kuntoilun etuihin kuuluu, että keho käyttää polttoaineenaan ensisijaisesti rasvaa. Rasvavarastojen maltillinen pieneneminen ei rasita kehoa liikaa, joten verensokerin taso ei romahda. Siksi kehon ei tarvitse lähettää aivoihin viestejä näläntunteesta.                                                                                                                    Juoksun tapainen rasittava kuntoilu puolestaan pakottaa kehoa käyttämään polttoaineena pääosin lihasten ja veren sokeria. Se laskee verensokeria niin, että kova nälkä yllättää pian.

Kävely lievittää myös stressiä. Mikäli ihminen on täynnä stressihormoneja, laihdutus on miltei mahdotonta. Ne estävät monin tavoin painonpudotuksen, varsinkin vatsarasvan osalta. Jo puolen tunnin kävelylenkki päivässä lievittää stressiä ja vatsa pienenee.

Kilokaloreita kävellessä palaa n.300 tunnissa, mutta kulutus piristyy pidemmäksi ajaksi. Kävely kehittää pakara- ja reisilihaksia, ja se parantaa kulutusta levossakin. Keho tarvitsee käyttöönsä sitä enemmän kaloreita, mitä suurempi sen lihasmassa on.

Tavoitteeni on kävellä ensi keskiviikkoon mennessä (kuudessa päivässä) 30km ja tiputtaa painoa 700g.

Blogin päivittäminen on jäänyt vähemmälle. Ja on siihen aivan selkeä syynsä, häpeä. Sisälläni asustava safkaholisti sai vallan ja putki hirtti päälle ja pahasti…

Jotkut väittävät, että itsekurin puute johtuu ainoastaan siitä, ettei ihminen tiedä mitä oikeasti haluaa. Mikäli on itsensä kanssa ristiriidassa, ei ole myöskään helppoa pitää päätöksiä. Minä kuitenkin uskon, että harva lihava haluaa olla lihava. Tietenkin on olemassa ihmisiä, jotka kantavat kilonsa häpeilemättä ja ovat pystyneet rakentamaan minäkuvansa lihavuuden ympärille (valitettavasti minä en kuulu heihin). Ylipainon ongelmat eivät kuitenkaan ole ainoastaan esteettiset ja psykososiaaliset vaan oikeasti terveydelliset.

...Mässäilystäni johtuvan morkkiksen takia päätin turvautua WLCD dieettiin. Tiedänhän minä ettei tänään aloittamani Allevo-kuuri ole oikotie onneen, mutta se on ainut tapa saada itseni ruotuun. Haluan irtioton ruoasta. Silläkin uhalla, että sen kieltäminen/sivuun työntäminen todennäköisesti vain siirtää oikeaa ongelmaa.

Olen innostunut pataruoista ihan kympillä. Helppoa, maukasta ja kevyttä, joka maistuu koko perheelle.

Eilen tyrkkäsin pataan:

400g naudanfilettä (leikkasin kuutioiksi)

purjosipulin

2 kesäkurpitsaa

1½ pussia paprikasuikaleita (pakaste)

kokonaisen valkosipulin

tomaattimurskaa

3 maustekuutiota

mustapippuria

 

Lihapadat sopivat mielestäni parhaiten pottujen kanssa, mutta kanapadat tarjoilen yleensä riisin (tumma) kera.

 

Ensimmäinen viikko on takana ja miinusta tuli 3,5kg verran. Olen todella tyytyväinen tulokseen. Tuo aloituspaino tuntui niin älyttömän suurelta. Toki tiedän, että suurin osa pudottamistani kiloista on nestettä, mutta eipä ole enää turvonnut fiilis. Tästä on hyvä jatkaa!

 

 

=D